9.5.2016
Kaikkien yhdenvertainen ja tasa-arvoinen mahdollisuus liikkua ja urheilla on periaatteellisesti laajaa hyväksyntää herättävä periaate liikunnan ja urheilun eri foorumeilla. Kuinka tämä periaate toteutuu käytännössä ja miten tarttua konkreettisesti sen edistämiseen? Valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaosto aloitti toimintansa vuoden 2016 alusta. Sen tilauksesta LTS:n tutkimus- ja julkaisupäällikkö Teijo Pyykkönen kartoitti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyön kokonaisuuden liikuntakulttuurissa. Selvitys osoittaa, että jatkossa tarvitaan selkeitä tavoitteita, konkreettisia tekoja, systemaattista seurantaa ja uusia osallistamisen tapoja. Suomalainen liikuntajärjestelmä toimii ensisijaisesti enemmistön ehdoilla. Vuodesta 2015 eteenpäin julkisella vallalla on aiempaa vahvemmat keinot ohjata, seurata, arvioida ja sanktioida yhdenvertaisuus- ja tasa- arvokysymyksissä – myös liikunnan toimialalla. Tätä edesauttavat yhdenvertaisuuslaki, tasa-arvolaki sekä uusi liikuntalaki.
Liikuntaneuvoston pj Tapio Korjus: Miksi valtion liikuntaneuvosto esitti opetus- ja kulttuuriministeriölle yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston asettamista?
Vuodesta 1991 aina vuoteen 2015 neuvostolla toimi erityisryhmien liikunnan jaosto, joka on tehnyt sarallaan ansiokasta työtä. Uuden liikuntalain myötä jaostorakenne uudistui. Samalla oli mahdollisuus katsoa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymyksiä laaja-alaisemmin ja kunnianhimoisemmin hukkaamatta pitkää perinnettä perinteisen erityisliikunnan parissa. Yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat liikuntalain lähtökohtia ja edellyttävät pitkäjänteisyyttä – sitä että joku katsoo perään, vaikuttaa ja pitää asiaa esillä. Tulemme integroimaan nämä kysymykset osaksi neuvoston muita perustehtäviä: kun lausumme, kun arvioimme ja vaikutamme, mietimme myös yhdenvertaisuutta. Yhdenvertaisuudessa ja tasa-arvossa tulisi puhua minimeiden sijaan maksimeista. Aikaa se vie, mutta meidän kannattaa yrittää. Tärkeää on muistaa, että yhdenvertaisuutta on myös se, että ihmiset saavat kasvaa mahdollisuuksiensa mittaisiksi myös urheilussa, Tapio Korjus korostaa.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston pj Hanna Kosonen: Jaosto on työskennellyt nyt neljä kuukautta. Mitä huomioita olette toistaiseksi tehneet?
Julkishallintoa velvoitetaan edistämään yhdenvertaisuutta tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti kaikilla toimialoillaan – myös liikunnassa, mukaan lukien kunnat ja järjestöt. Tuskin kovinkaan moni on aidosti pysähtynyt miettimään, miten laajakantoisen asian kanssa olemme tekemisissä, kun mietimme yksilöiden lähtökohtia osallistua, liikkua tai urheilla. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoasioiden konkretisointi liikuntapolitiikan kentällä on todenteolla vasta käynnistymässä ja Teijo Pyykkösen selvitys osoittaa, että töitä on totisesti edessä. Olemme käynnistäneet vuoropuhelua mm. yhdenvertaisuus- ja tasa-arvovaltuutettujen kanssa. Vaikka kysymys on pitkäjänteisestä työstä, olemme luomassa jaostossa myös nopeamman aikavälin tavoitteita ja sitä kautta pyrimme näkymään myös liikuntapoliittisessa keskustelussa. Itse pidän tärkeänä kaksoisstrategialla etenemistä siten, että kehitystyö kohdentuu sekä yleiseen liikuntapolitiikkaan että tiettyihin osa-alueisiin. Käsiteltävinä asioina ovat mm. sukupuolten välinen tasa-arvo, liikkumis- ja toimintaesteiset, maahanmuuttajat, sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöt, sukupolvien välinen tasa-arvo, kielivähemmistöt, taloudellinen tasa-arvo sekä alueiden välinen tasa-arvo.
Valtion liikuntaneuvoston pääsihteeri Minna Paajanen: Miten yhdenvertaisuus- ja tasa-arvokysymykset integroituvat liikuntapolitiikan isoon kuvaan?
Ensimmäiseksi meidän tulee jaksaa tehdä töitä sen suhteen, että toimijakenttä laaja-alaisesti ymmärtää, mitä käsitteet yhdenvertaisuus ja tasa-arvo käytännössä tarkoittavat. Vasta sen jälkeen on mahdollista luoda selkeitä tavoitteita ja konkreettisia toimenpiteitä eli siirtyä juhlapuhetasolta todellisuuteen. Jaostoa kuuntelemalla itsellekin on vahvistunut näky siitä, että yhdenvertaisuus- että tasa- arvoperiaatteiden toteutuminen edellyttävät laajoja ennakoivia toimia, ei ainoastaan puuttumista syrjintätapauksiin. Uskon, että tarvitaan toimintatapojen muutosta, asenteisiin vaikuttamista, uusia verkostoja ja rohkeutta puuttua epäkohtiin. Pitkässä juoksussa tilanteen tulisi olla sellainen, että yhdenvertaisuuden edistämisvelvoite otetaan huomioon kaikessa liikuntasektorin toiminnassa ja avustusten jaossa. Myös kuulemisen ja osallistamisen muodot kaipaavat kehittämistä, muutoin vaarana on, että suunnittelemme, kehitämme ja toteutamme toimintaa olettamusten pohjalta.
Jaoston suunnittelija Toni Piispanen: Mitä työpöydälläsi on tällä hetkellä?
Työpöydälläni on yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa käsittelevän seuranta- ja arviointikehikon luominen. Jaoston toiminnan kannalta on tärkeää hahmottaa kokonaiskuva ja luoda huolellinen toimintamalli, jolla voidaan seurata, arvioida ja tehdä aloitteita yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa käsitteleviin asioihin. Toivon mukaan pääsisimme tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo toteutuisivat siten, että jokaista henkilöä kohdeltaisiin yksilönä, ei ulkopuolelta määritellyn ryhmänsä edustajana.
Mitä uutta selvitys tuo ymmärrykseen liikuntakulttuurista, selvityksen tekijä, Liikuntatieteellisen Seuran Teijo Pyykkönen?
Liikuntakulttuurin kuvastossa loistivat pitkään vain nuoret ja nälkäiset urheilumiehet sekä vanhat ja janoiset urheilujohtajat. Sitten puolipakolla mukaan kelpuutettiin naiset ja vähitellen myös erityisryhmät. 2000-luvulla on liikuntakulttuurin perimiehisiä perinteitä horjutettu lukuisilla ”uusilla” ryhmillä: valtion ohjauksella on kentille yritetty tehdä tilaa maahanmuuttajataustaisille, seksuaalivähemmistöille jne. Liikunta kuuluu kaikille -hokema on tuttu juhlapuheista. Nyt on otettu askel tekoihin. Selvitys tuo näkyväksi liikuntalakiin (2015) sisällytetyn, mutta vähälle huomiolle jääneen kirjauksen: yhdenvertaisuus ja tasa-arvo ovat kaiken avustettavan liikuntatoiminnan lähtökohtia, eivätkä vain etäisiä tavoitteita, joiden toteuttamiseen ei tarvitse tosissaan paneutua. Liikuntatoimijoiden on viimeistään nyt tutustuttava yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolakeihin sekä avattava ovensa kaikille liikunnasta innostuneille.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto, ylitarkastaja Aija Salo:
Tässä selvityksessä on kuvattu hyvin ja monipuolisesti yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotilanteen ja -työn nykytilaa ja haasteita liikunnan eri kentillä. Jo olemassaolollaan selvitys sanoittaa ja nostaa esiin monia vaietumpiakin ulottuvuuksia ja ilmiöitä liikunnan ja urheilun kulttuureissa. On erittäin hyvä käytäntö ja monille muillekin sektoreille esimerkillistä, jos liikuntasektorin avustuksissa edellytetään yhdenvertaisuus- ja tasa-arvosuunnitelmia rahoituksen ehtona. Pelkän suunnitelmien olemassaolon lisäksi olisi hyvä edellyttää tai ainakin kannustaa jo suunnitelmien valmisteluvaiheessa toiminnallisen yhdenvertaisuussuunnitelman tekemiseen.
Tasa-arvovaltuutetun toimisto, ylitarkastaja Miko Lempinen
Lukuisat tasa-arvovaltuutetun käsittelemät urheilua ja liikunta koskevat tapaukset ovat osoittaneet, että sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiseksi on tehtävä järjestelmällistä tasa-arvoa edistävää työtä kaikilla toiminnan tasoilla. Tämä vaatii toimintatapojen ja asenteiden muutosta mutta myös rohkeutta puuttua esiinnousseisiin epäkohtiin. Vaikka liikunta- ja urheilujärjestöjen valtionapukelpoisuutta koskeva arviointityö on vielä hakemassa muotoaan, on mielekästä huomata, että uusia yhteistyömuotoja ja lähestymistapoja on jo muodostunut. Liikuntalain tehokkaaseen toimeenpanoon kohdistuu siksi paljon odotuksia.
Opetus- ja kulttuuriministeriö, kulttuuriasiainneuvos Satu Heikkinen
Kop kop – pääseekö sisään? Yhteiset kentät? kysyvät järjestöjen yhdenvertaisuussuunnittelun opas sekä selvitys liikunnan yhdenvertaisuudesta muutaman vuoden takaa. Nimet kuvaavat osuvasti yhdenvertaisuutta paitsi yksittäisen liikkujan näkökulmasta myös yleisemmin yhdenvertaisuuden asemaa liikuntapoliittisessa keskustelussa ja liikuntatoiminnassa. Kuten nyt julkaistavasta selvityksestäkin ilmenee, yhdenvertaisuutta liikunnassa on edistetty eri toimin niin julkisen vallan kuin järjestöjen toimesta, eikä asia siten ole uusi. Nyt eletään vaihetta, jossa yhdenvertaisuus pyrkii keskeisimpien liikuntapoliittisten teemojen rinnalle. Vuonna 2015 voimaan tullut liikuntalaki sekä liikuntajärjestöjen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmatyö ja niiden liittäminen osaksi valtionavustusprosessia auttavat nostamaan paitsi yhdenvertaisuuden liikunnassa pois marginaalista myös liikuntasektorin esimerkiksi yhdenvertaisuuden edistämisessä yhteiskunnassa. Suunnittelusta tulee nyt siirtyä toteutukseen, seurantaan ja sen pohjalta kehittämiseen. Työ vaatii pitkäjänteisyyttä ja aktiivista otetta sekä ministeriöiden, järjestöjen ja muiden toimijoiden tiivistä yhteistyötä. Tässä myös valtion liikuntaneuvostolla ja sen yhdenvertaisuusjaostolla on merkittävä rooli.
Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvotyö valtion liikuntapolitiikassa (Valtion liikuntaneuvoston julkaisuja 2016:1) http://www.liikuntaneuvosto.fi/files/396/VLN_YT_FINAL.pdf
Lisätietoja:
Hanna Kosonen, kansanedustaja, Valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston puheenjohtaja.
Toni Piispanen, suunnittelija, Valtion liikuntaneuvoston yhdenvertaisuus- ja tasa-arvojaoston sihteeri 029 533 0284
Teijo Pyykkönen, tutkimus- ja julkaisupäällikkö, Liikuntatieteellinen Seura, julkaisun kirjoittaja 010 778 6608
Lisää valtion liikuntaneuvostosta:
www.liikuntaneuvosto.fi
https://twitter.com/VLN_1920< (a>
https://www.facebook.com/liikuntaneuvosto