Tutkimuspoiminta-sarjassamme kurkistetaan seuraavaki salibandyn ja sulkapallon lajianalyyseihin ja valmennuksen ohjelmointiin. Mitä voisimme oppia ”sukulaislajeistamme”?
Salibandyn lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Vielä verrattain nuori palloilulaji, salibandy, kehittyy roimasti tietotaidon lajin ympärillä kasvaessa. Vaikka laji onkin ottanut paljon vaikutteita muista urheilulajeista harjoitteluunsa, on siihen kehittymässä myös ominaispiirteitä.
Salibandy on edelleen pitkälti amatööriurheilua, mikä näkyy eritoten harjoitteluun käytettävän ajan niukkuutena. Näin ollen harjoittelussa olisi syytä panostaa laadukkuuteen.
Lajitaidon lisäksi salibandyssä luontaisia ja kaivattuja ominaisuuksia ovat nopeus, nopeusvoima ja nopeuskestävyys, joita tulisi kehittää ympäri vuoden mahdollisuuksien mukaan.
PK-kaudella olisi syytä keskittyä tekniikka- ja nopeusominaisuuksia ylläpitävään harjoitteluun, vaikka pääpaino onkin perusvoimaharjoittelussa ja aerobisen kestävyyskunnon luomisessa.
Kilpailukauden aikana fokusta tulisi siirtää enemmän kohti nopeusominaisuuksien jalostamista nopeuskestävyyttä.
Henkisen puolen valmentautuminen on korostunut viime vuosina huippu-urheilussa merkittävästi, eikä tätä voi vähätellä salibandyssäkään. Valmennustyön on oltava nykypäiväistä ihmisjohtamista ja toimivaa vuorovaikutusta valmennettavien kanssa. Osa urheilijan kehitystä on kokonaisvaltainen eheän persoonallisuuden turvaaminen. On syytä muistaa, että kaikki valmentajan toimet, teot ja sanat, vaikuttavat valmennettavaan.
Ravinto vaikuttaa oleellisesti urheilijan suorituskykyyn myös salibandyssä. Laji ei kuitenkaan vaadi äärimmäisen tärkkää kontrollia, vaan terve yleisiin ravitsemussuosituksiin perustuva ruokavalio kantaa pitkälle. Kuormittavampien harjoituskausien aikana lisäravinteita voi harkita.
Lue lisää: http://www.urheilututkimukset.fi/web/publications/6856/
Lähde: Kainulainen, J. 2013. Salibandyn lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Sulkapallon kaksinpelin lajianalyysi ja valmennuksen ohjelmointi
Sulkapallo on matalan aloituskynnyksen laji ja näin ollen lähes kaikilla on jonkinlainen kosketus peliin. Vaikka sulkapallon tunnettuus on positiivinen asia, lajin haasteet liittyvät omalta osaltaan myös matalaan aloituskynnykseen. Harrastelijoilla pelin taso on usein vaatimatonta eikä laji tarjoa tarvittavaa haastetta pitkällä aikavälillä. Kiinnostus lajiin hiipuu nopeasti ja pelaaminen jää usein satunnaisiin kertoihin.
â€Pallottelu†syö myös uskottavuutta lajin huipulta ja se mielletään usein mökkipeliksi – ei huippu-urheiluksi. Suomessa sulkapalloa seurataan niukasti ja kilpailu on vähäistä. Lajin heikon kilpailutilanteen vuoksi Suomesta on vaikea nousta lajin huipulle.
Sulkapallon lajivaatimukset liittyvät tekniikan, taktiikan sekä fyysisten ja henkisten ominaisuuksien yhdistämiseen. Yksittäisten ominaisuuksien vaatimustasoa huippusulkapalloilijalle on mahdotonta antaa, koska sulkapallossa pystyy pärjäämään erilaisilla ominaisuuksilla varustetut pelaajat. Kaikkien ominaisuuksien on toki oltava korkealla tasolla, mutta yksilölliset painotuserot ovat mahdollisia.
Sulkapallon lajiharjoittelussa täytyy kehittää kaikkia fyysisen kunnon osa-alueita (voimaa, nopeutta, kestävyyttä ja ketteryyttä). Nämä harjoitteet kannattaa tehdä eri harjoituskerroilla – esimerkiksi maksiminopeutta ei kannata harjoittaa väsyneenä. Taitoa ja taktiikkaa kannattaa harjoittaa levänneennä, sillä uusien teknisesti vaatien suoritusten oppiminen edellyttää korkean vireystilan.
Maailman huipulle pääseminen sulkapallossa on hyvin vaikeaa. Urheilullisten haasteiden lisäksi myös taloudelliset ja valmennukselliset mahdollisuudet ovat Suomessa rajallisia. Suomen sulkapallon taso ei myöskään mahdollista tarpeeksi hyvien harjoitusvastustajien löytämistä kotimaasta, vaan pelaajien pitäisi päästä ulkomaiseen ammattilaistalliin.
Lue lisää: http://www.urheilututkimukset.fi/web/publications/6405/
Lähde: Schildt, K. 2012. Sulkapallon kaksinpelin lajianalyysi ja ohjelmointi